Kokeilu – mitä ja miksi ihmeessä ?

Oletko kuullut mikä on kokeilu ? Kokkeillaan, sanoi entinen isäntä kun pielavetisen toimivuutta kokeili. Innovaatiopuheessa kokeilun merkitys on suurinpiirtein sama kuin arkikielessä. Ero tähän on se, että kokeilemisesta tehdään ketterä ja strateginen (lue suunnitelmallinen) menetelmä, jolla kehitetään paitsi ratkaisuja haasteisiin ja ongelmiin, myös vältetään ideoiden kuoliaaksi suunnittelua. Tästä viimeaikaisina surullisimpina esimerkkeinä voidaan mainita hallituksen tilaamat asiantuntijaraportit joilla Suomea “pelastetaan”. Professori kirjoittaa, mutta kuka muutokset tekee käytännössä ? Saattaa olla että ehdotukset ovat liian radikaaleja ja etäisiä omiin rakenteisiinsa ja ennen kaikkea kulttuuriinsa kangistuneille virkamiehille.
Kokeilun ja suunnitelman ero on toiminnan muodossa ja osallisuudessa. Perinteisessä suunnittelukulttuurissa suunnitteluprosessin tuotoksena kirjoitetaan paperi. Kokeilussa pyritään viemään tunnistetut kehitysideat ja -tarpeet heti käytännön kokeiluiksi aidossa ympäristössään jossa ovat mukana tekijät ja vastaanottajat (asiakkaat). Kokeilun ei pidä olla valmis, se on työkalu paremman tuottamiseen. Hyvä kokeiluidea on sellainen jonka voisi ajatella parantavan omaa työtä, työyhteisöä ja/tai tarjottavaa palvelua. Sen tulisi olla mahdollisimman helposti toteutettavissa.
Mitä uutta tässä sitten on ? Ehkä ei mitään, sillä me kaikki olemme päivittäin luovia työssämme, ja parannamme ja kokeilemme uusia ratkaisuja tarvittaessa. Mutta kuinka moni voi sanoa organisaationsa strategian tukevan kokeilukulttuurin syntymistä ? Kerrotteko pienet parannuksetkin strategiapäivissä ja arvioitteko kokeilujen yhteisvaikutuksia asiakaskokemuksen kannalta ?